hauki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Hauki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Hauki

Substantiivi[muokkaa]

hauki (7-D)

  1. pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä, Suomessa koko maan sisävesissä ja rannikkoalueilla elävä petokalalaji Esox lucius

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑu̯ki/
  • tavutus: hau‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hauki hauet
genetiivi hauen haukien
(haukein)
partitiivi haukea haukia
akkusatiivi hauki;
hauen
hauet
sisäpaikallissijat
inessiivi hauessa hauissa
elatiivi hauesta hauista
illatiivi haukeen haukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hauella hauilla
ablatiivi hauelta hauilta
allatiivi hauelle hauille
muut sijamuodot
essiivi haukena haukina
translatiivi haueksi hauiksi
abessiivi hauetta hauitta
instruktiivi hauin
komitatiivi haukine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haue-
vahva vartalo hauke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Ehkä hyvin vanha slaavilainen lainasana[1] tai laina itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä[2].

Tästä johtuvia sanoja: hauis.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hauenkoukku, hauenkutu, hauenleuka, hauenpyynti, merihauki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hauki Kielitoimiston sanakirjassa
  • hauki Tieteen termipankissa
  • hauki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Idiomit[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana hauki.
  2. Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.