hatkat

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hatkat (9) (monikollinen)

  1. äkkilähtö, matkapassit, kyyti, selkäsauna, löylytys; kiire, hoppu, touhu
    antaa hatkaterottaa (esim. töistä)
    ottaa hatkathäipyä, paeta (paikalta)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑt̪kɑt̪/
  • tavutus: hat‧kat

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hatkat
genetiivi hatkojen
(hatkain)
partitiivi hatkoja
akkusatiivi –;
hatkat
sisäpaikallissijat
inessiivi hatkoissa
elatiivi hatkoista
illatiivi hatkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hatkoilla
ablatiivi hatkoilta
allatiivi hatkoille
muut sijamuodot
essiivi hatkoina
translatiivi hatkoiksi
abessiivi hatkoitta
instruktiivi hatkoin
komitatiivi hatkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hatka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

venäjän kielestä, adjektiivi ходкий ('nopeakulkuinen')

Lähteet[muokkaa]