hassutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hassutus (39)

  1. hassuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑsːut̪us/
  • tavutus: has‧su‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hassutus hassutukset
genetiivi hassutuksen hassutusten
hassutuksien
partitiivi hassutusta hassutuksia
akkusatiivi hassutus;
hassutuksen
hassutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hassutuksessa hassutuksissa
elatiivi hassutuksesta hassutuksista
illatiivi hassutukseen hassutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hassutuksella hassutuksilla
ablatiivi hassutukselta hassutuksilta
allatiivi hassutukselle hassutuksille
muut sijamuodot
essiivi hassutuksena hassutuksina
translatiivi hassutukseksi hassutuksiksi
abessiivi hassutuksetta hassutuksitta
instruktiivi hassutuksin
komitatiivi hassutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hassutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hassutus-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]