hassutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hassutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑsːut̪us/
- tavutus: has‧su‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hassutus | hassutukset |
genetiivi | hassutuksen | hassutusten hassutuksien |
partitiivi | hassutusta | hassutuksia |
akkusatiivi | hassutus; hassutuksen |
hassutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hassutuksessa | hassutuksissa |
elatiivi | hassutuksesta | hassutuksista |
illatiivi | hassutukseen | hassutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hassutuksella | hassutuksilla |
ablatiivi | hassutukselta | hassutuksilta |
allatiivi | hassutukselle | hassutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hassutuksena | hassutuksina |
translatiivi | hassutukseksi | hassutuksiksi |
abessiivi | hassutuksetta | hassutuksitta |
instruktiivi | – | hassutuksin |
komitatiivi | – | hassutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hassutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hassutus- |
Käännökset[muokkaa]
1. hassuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hassutus Kielitoimiston sanakirjassa