hassaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hassaaminen (38)
- teonnimi verbistä hassata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hassaaminen | hassaamiset |
| genetiivi | hassaamisen | hassaamisten hassaamisien |
| partitiivi | hassaamista | hassaamisia |
| akkusatiivi | hassaaminen; hassaamisen |
hassaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hassaamisessa | hassaamisissa |
| elatiivi | hassaamisesta | hassaamisista |
| illatiivi | hassaamiseen | hassaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hassaamisella | hassaamisilla |
| ablatiivi | hassaamiselta | hassaamisilta |
| allatiivi | hassaamiselle | hassaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hassaamisena (hassaamisna) |
hassaamisina |
| translatiivi | hassaamiseksi | hassaamisiksi |
| abessiivi | hassaamisetta | hassaamisitta |
| instruktiivi | – | hassaamisin |
| komitatiivi | – | hassaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hassaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hassaamis- | |