harvinaisuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harvinaisuus (40)[1]

  1. sen ominaisuus että jonkin on harvinainen
    Tapahtuman harvinaisuus sai ihmiset panostamaan täysillä sen onnistumiseen.
  2. harvinainen esine, henkilö tai asia
    Aikainen helleaalto on harvinaisuus.
    Akateeminen yrittäjä on edelleen harvinaisuus.
    Yksinhuoltajaisä on edelleen harvinaisuus Suomessa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harvinaisuus harvinaisuudet
genetiivi harvinaisuuden harvinaisuuksien
partitiivi harvinaisuutta harvinaisuuksia
akkusatiivi harvinaisuus;
harvinaisuuden
harvinaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi harvinaisuudessa harvinaisuuksissa
elatiivi harvinaisuudesta harvinaisuuksista
illatiivi harvinaisuuteen harvinaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harvinaisuudella harvinaisuuksilla
ablatiivi harvinaisuudelta harvinaisuuksilta
allatiivi harvinaisuudelle harvinaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi harvinaisuutena harvinaisuuksina
translatiivi harvinaisuudeksi harvinaisuuksiksi
abessiivi harvinaisuudetta harvinaisuuksitta
instruktiivi harvinaisuuksin
komitatiivi harvinaisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40