harvinaisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]harvinaisuus (40)
- se, että on harvinainen
- Tapahtuman harvinaisuus sai ihmiset panostamaan täysillä sen onnistumiseen.
- harvinainen esine, henkilö tai asia
- Aikainen helleaalto on harvinaisuus.
- Akateeminen yrittäjä on edelleen harvinaisuus.
- Yksinhuoltajaisä on edelleen harvinaisuus Suomessa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑrʋiˌnɑi̯suːs/
- tavutus: har‧vi‧nai‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harvinaisuus | harvinaisuudet |
| genetiivi | harvinaisuuden | harvinaisuuksien |
| partitiivi | harvinaisuutta | harvinaisuuksia |
| akkusatiivi | harvinaisuus; harvinaisuuden |
harvinaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harvinaisuudessa | harvinaisuuksissa |
| elatiivi | harvinaisuudesta | harvinaisuuksista |
| illatiivi | harvinaisuuteen | harvinaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harvinaisuudella | harvinaisuuksilla |
| ablatiivi | harvinaisuudelta | harvinaisuuksilta |
| allatiivi | harvinaisuudelle | harvinaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harvinaisuutena | harvinaisuuksina |
| translatiivi | harvinaisuudeksi | harvinaisuuksiksi |
| abessiivi | harvinaisuudetta | harvinaisuuksitta |
| instruktiivi | – | harvinaisuuksin |
| komitatiivi | – | harvinaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | harvinaisuude- | |
| vahva vartalo | harvinaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
harvinaisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]- adjektiivi harvinainen (vokaalivartalo harvinaise- ) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]2. harvinainen esine, henkilö tai asia
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- harvinaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1191 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa