harkitsevuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harkitsevuus (40)

  1. se, että on harkitseva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrkit̪ˌseʋuːs/
  • tavutus: har‧kit‧se‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harkitsevuus harkitsevuudet
genetiivi harkitsevuuden harkitsevuuksien
partitiivi harkitsevuutta harkitsevuuksia
akkusatiivi harkitsevuus;
harkitsevuuden
harkitsevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi harkitsevuudessa harkitsevuuksissa
elatiivi harkitsevuudesta harkitsevuuksista
illatiivi harkitsevuuteen harkitsevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harkitsevuudella harkitsevuuksilla
ablatiivi harkitsevuudelta harkitsevuuksilta
allatiivi harkitsevuudelle harkitsevuuksille
muut sijamuodot
essiivi harkitsevuutena harkitsevuuksina
translatiivi harkitsevuudeksi harkitsevuuksiksi
abessiivi harkitsevuudetta harkitsevuuksitta
instruktiivi harkitsevuuksin
komitatiivi harkitsevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harkitsevuude-
vahva vartalo harkitsevuute-
konsonantti-
vartalo
harkitsevuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan harkitseva vartalosta harkitsev- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]