harjanne

Wikisanakirjasta
Katso myös: Harjanne

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harjanne (48-J)[1]

  1. pitkänomainen, koverarinteinen, kapea- tai suippolakinen maastonkohta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrjɑnːeˣ/
  • tavutus: har‧jan‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harjanne harjanteet
genetiivi harjanteen harjanteiden
harjanteitten
partitiivi harjannetta harjanteita
akkusatiivi harjanne;
harjanteen
harjanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi harjanteessa harjanteissa
elatiivi harjanteesta harjanteista
illatiivi harjanteeseen harjanteisiin
harjanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harjanteella harjanteilla
ablatiivi harjanteelta harjanteilta
allatiivi harjanteelle harjanteille
muut sijamuodot
essiivi harjanteena harjanteina
translatiivi harjanteeksi harjanteiksi
abessiivi harjanteetta harjanteitta
instruktiivi harjantein
komitatiivi harjanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harjantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
harjannet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J