harjaantumaton
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]harjaantumaton (34-C) (komparatiivi harjaantumattomampi, superlatiivi harjaantumattomin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka ei ole harjaantunut; oppimaton, lukematon
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑrjɑːnˌt̪umɑt̪on/
- tavutus: har‧jaan‧tu‧ma‧ton
Etymologia
[muokkaa]- kielteinen agenttipartisiippi verbistä harjaantua
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: harjaantumattomasti
- substantiivit: harjaantumattomuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- harjaantumaton Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä harjaantua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harjaantumaton | harjaantumattomat |
| genetiivi | harjaantumattoman | harjaantumattomien (harjaantumatonten) |
| partitiivi | harjaantumatonta | harjaantumattomia |
| akkusatiivi | harjaantumaton; harjaantumattoman |
harjaantumattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harjaantumattomassa | harjaantumattomissa |
| elatiivi | harjaantumattomasta | harjaantumattomista |
| illatiivi | harjaantumattomaan | harjaantumattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harjaantumattomalla | harjaantumattomilla |
| ablatiivi | harjaantumattomalta | harjaantumattomilta |
| allatiivi | harjaantumattomalle | harjaantumattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harjaantumattomana (harjaantumatonna) |
harjaantumattomina |
| translatiivi | harjaantumattomaksi | harjaantumattomiksi |
| abessiivi | harjaantumattomatta | harjaantumattomitta |
| instruktiivi | – | harjaantumattomin |
| komitatiivi | – | harjaantumattomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |