harittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harittaminen (38)
- teonnimi verbistä harittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harittaminen | harittamiset |
| genetiivi | harittamisen | harittamisten harittamisien |
| partitiivi | harittamista | harittamisia |
| akkusatiivi | harittaminen; harittamisen |
harittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harittamisessa | harittamisissa |
| elatiivi | harittamisesta | harittamisista |
| illatiivi | harittamiseen | harittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harittamisella | harittamisilla |
| ablatiivi | harittamiselta | harittamisilta |
| allatiivi | harittamiselle | harittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harittamisena (harittamisna) |
harittamisina |
| translatiivi | harittamiseksi | harittamisiksi |
| abessiivi | harittamisetta | harittamisitta |
| instruktiivi | – | harittamisin |
| komitatiivi | – | harittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harittamis- | |