haravointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haravointi (5-J)[1]

  1. haravan käyttö; maan puhdistaminen roskista t. lehdistä haravaa käyttäen
  2. etsintäoperaatio, jonkin järjestelmällinen läpikäynti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrɑˌʋoi̯nt̪i/
  • tavutus: ha‧ra‧voin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haravointi haravoinnit
genetiivi haravoinnin haravointien
(haravointein)
partitiivi haravointia haravointeja
akkusatiivi haravointi;
haravoinnin
haravoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi haravoinnissa haravoinneissa
elatiivi haravoinnista haravoinneista
illatiivi haravointiin haravointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haravoinnilla haravoinneilla
ablatiivi haravoinnilta haravoinneilta
allatiivi haravoinnille haravoinneille
muut sijamuodot
essiivi haravointina haravointeina
translatiivi haravoinniksi haravoinneiksi
abessiivi haravoinnitta haravoinneitta
instruktiivi haravoinnein
komitatiivi haravointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haravoinni-
vahva vartalo haravointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J