hapetin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kemia) aine, joka vastaanottaa elektroneja eli pelkistyy
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑpet̪in/
- tavutus: ha‧pe‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hapetin | hapettimet |
| genetiivi | hapettimen | hapettimien hapetinten |
| partitiivi | hapetinta | hapettimia |
| akkusatiivi | hapetin; hapettimen |
hapettimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hapettimessa | hapettimissa |
| elatiivi | hapettimesta | hapettimista |
| illatiivi | hapettimeen | hapettimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hapettimella | hapettimilla |
| ablatiivi | hapettimelta | hapettimilta |
| allatiivi | hapettimelle | hapettimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hapettimena (hapetinna) |
hapettimina |
| translatiivi | hapettimeksi | hapettimiksi |
| abessiivi | hapettimetta | hapettimitta |
| instruktiivi | – | hapettimin |
| komitatiivi | – | hapettimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hapettime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hapetin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. aine, joka vastaanottaa elektroneja eli pelkistyy
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]hapetin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hapettaa