Siirry sisältöön

haltuunotto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

haltuunotto (1-C)

  1. haltuun, hallintaan tai kiinni ottaminen
    Viranomaiset suorittivat ajoneuvon haltuunoton.
    Asunto-osakeyhtiön suorittama huoneiston haltuunotto on prosessi ja äärikeino, jonka edellytykset määritellään laissa.
    Hyökkääjä teki loistavan pallon haltuunoton' ja jatkoi suoraan maalintekoon.
  2. (kuvaannollisesti) uuden asian tai taidon oppiminen tai omaksuminen
    Uuden ohjelmiston haltuunotto vei tiimiltä muutaman päivän.
    Matemaattisten peruskäsitteiden haltuunotto on tärkeää jatko-opintoja varten.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhɑlt̪uːnˌot̪ːo/
  • tavutus: hal‧tuun‧ot‧to

Etymologia

[muokkaa]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haltuunotto haltuunotot
genetiivi haltuunoton haltuunottojen
partitiivi haltuunottoa haltuunottoja
akkusatiivi haltuunotto;
haltuunoton
haltuunotot
sisäpaikallissijat
inessiivi haltuunotossa haltuunotoissa
elatiivi haltuunotosta haltuunotoista
illatiivi haltuunottoon haltuunottoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haltuunotolla haltuunotoilla
ablatiivi haltuunotolta haltuunotoilta
allatiivi haltuunotolle haltuunotoille
muut sijamuodot
essiivi haltuunottona haltuunottoina
translatiivi haltuunotoksi haltuunotoiksi
abessiivi haltuunototta haltuunotoitta
instruktiivi haltuunotoin
komitatiivi haltuunottoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haltuunoto-
vahva vartalo haltuunotto-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdysssanat
[muokkaa]
Vieruskäsitteet
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]