hallitsija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hallitsija (12)
- ylimmän valtiovallan käyttäjä monarkkisessa valtiossa
- Tämä tapahtui Pietari Suuren ollessa maan hallitsijana.
- (kuvaannollisesti) erityisosaaja
- Tämä valokuvaaja on erinomainen valon käytön hallitsija.
- Hallitsija vaihtui rallipoluilla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlːit̪ˌsijɑ/
- tavutus: hal‧lit‧si‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hallitsija | hallitsijat |
| genetiivi | hallitsijan | hallitsijoiden hallitsijoitten (hallitsijain) |
| partitiivi | hallitsijaa | hallitsijoita |
| akkusatiivi | hallitsija; hallitsijan |
hallitsijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hallitsijassa | hallitsijoissa |
| elatiivi | hallitsijasta | hallitsijoista |
| illatiivi | hallitsijaan | hallitsijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hallitsijalla | hallitsijoilla |
| ablatiivi | hallitsijalta | hallitsijoilta |
| allatiivi | hallitsijalle | hallitsijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hallitsijana | hallitsijoina |
| translatiivi | hallitsijaksi | hallitsijoiksi |
| abessiivi | hallitsijatta | hallitsijoitta |
| instruktiivi | – | hallitsijoin |
| komitatiivi | – | hallitsijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hallitsija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset
[muokkaa]2. erityisosaaja
|
Ks. erityisosaaja |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hallitsijahuone, hallitsijanimi, hallitsijanvaihdos, hallitsijanvakuutus, hallitsijapari, hallitsijasuku, hallitsijavalta, hirmuhallitsija, naishallitsija, nukkehallitsija, sijaishallitsija
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hallitsija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.