hallitseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hallitseminen (38)
- teonnimi verbistä hallita
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hallitseminen | hallitsemiset |
| genetiivi | hallitsemisen | hallitsemisten hallitsemisien |
| partitiivi | hallitsemista | hallitsemisia |
| akkusatiivi | hallitseminen; hallitsemisen |
hallitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hallitsemisessa | hallitsemisissa |
| elatiivi | hallitsemisesta | hallitsemisista |
| illatiivi | hallitsemiseen | hallitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hallitsemisella | hallitsemisilla |
| ablatiivi | hallitsemiselta | hallitsemisilta |
| allatiivi | hallitsemiselle | hallitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hallitsemisena (hallitsemisna) |
hallitsemisina |
| translatiivi | hallitsemiseksi | hallitsemisiksi |
| abessiivi | hallitsemisetta | hallitsemisitta |
| instruktiivi | – | hallitsemisin |
| komitatiivi | – | hallitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hallitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hallitsemis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. hallitsijana oleminen
|