halko

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

halko (1-D) (monikko halot)

  1. tavallisesti metriseksi katkaistu ja yleensä halkaistu pyöreä puu, josta tehdään pilkkeitä esimerkiksi uunissa tai takassa poltettavaksi
    Halot varastoidaan ja kuivataan halkopinoissa.
    hakata halkoja
    Suurissa keskuslämmityskattiloissa halot poltetaan täysimittaisina niitä enemmälti pilkkomatta.
  2. (arkikieltä) polttopuu, pilke, klapi
  3. (slangia) isokokoinen matkapuhelin
  4. (slangia) muu kädessä pidettävä väline, joka on painava ja kömpelö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑlko/

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Johdos samasta vartalosta kuin haljeta[1].

Vastineita lähisukukielissä: inkeroisen halko, karjalan halko, vepsän haug, vatjan alko, viron halg ja liivin alg[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

halkokuorma, halkokuutio, halkokuutiometri, halkometsä, halkomotti, halkopino, halkosaha, halkotarha, halkovaja, koivuhalko, kuusihalko, leppähalko, mäntyhalko

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana halko