halkeilu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]halkeilu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlkei̯lu/
- tavutus: hal‧kei‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halkeilu | halkeilut |
| genetiivi | halkeilun | halkeilujen halkeiluiden halkeiluitten |
| partitiivi | halkeilua | halkeiluita halkeiluja |
| akkusatiivi | halkeilu; halkeilun |
halkeilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halkeilussa | halkeiluissa |
| elatiivi | halkeilusta | halkeiluista |
| illatiivi | halkeiluun | halkeiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halkeilulla | halkeiluilla |
| ablatiivi | halkeilulta | halkeiluilta |
| allatiivi | halkeilulle | halkeiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkeiluna | halkeiluina |
| translatiivi | halkeiluksi | halkeiluiksi |
| abessiivi | halkeilutta | halkeiluitta |
| instruktiivi | – | halkeiluin |
| komitatiivi | – | halkeiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halkeilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- halkeilu Kielitoimiston sanakirjassa