haljas
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haljas
- halkaistun nahan sisempi kerros, josta martiopuoli on erotettu pintanahaksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑljɑs/
- tavutus: hal‧jas
Käännökset[muokkaa]
1. halkaistun nahan sisempi kerros, josta martiopuoli on erotettu pintanahaksi
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- haljas Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viro[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
haljas (gen halja, part haljast)
- (kirkas) vihreä, vehreä
- Ta on haljale oksale pääsenud. – Hän on päässyt vihreälle oksalle.
- vihanta; vehmas
- igihaljas – ainavihanta; ikivihreä
- haljas park – vehmas puisto
- (kuvaannollisesti) vihreä, kokematon
- noor ja haljas – nuori ja vihreä
- (metalliesineistä) kiiltävä, kirkas
- (puhekieltä) kirkas
- pudel haljast – pullo kirkasta
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
- haljasala, suvehaljas, igihaljas, haljassööt, [[#Viro|]]