hali

Suomi

Substantiivi

hali (5)

(arkikieltä) halaus
Anna isille hali!

Ääntäminen

IPA: [ˈhɑ̝li]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hali	halit
genetiivi	halin	halien (halein)
partitiivi	halia	haleja
akkusatiivi	hali; halin	halit
sisäpaikallissijat
inessiivi	halissa	haleissa
elatiivi	halista	haleista
illatiivi	haliin	haleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	halilla	haleilla
ablatiivi	halilta	haleilta
allatiivi	halille	haleille
muut sijamuodot
essiivi	halina	haleina
translatiivi	haliksi	haleiksi
abessiivi	halitta	haleitta
instruktiivi	–	halein
komitatiivi	–	haleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hali-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

halia

Yhdyssanat

halinalle, halipula

Aiheesta muualla

hali Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

hali

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä halia

indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä halia

imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä halia

imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä halia

Fääri

Substantiivi

hali m.

häntä

Etymologia

muinaisskandinaavista < germaanisen kantakielen sanasta *halô

Ääntäminen

IPA: /ˈhɛaːlɪ/

Hawaiji

Verbi

hali

kantaa

Ido

Substantiivi

hali

monikkomuoto sanasta halo

Islanti

Substantiivi

hali m.

häntä

Etymologia

lainasana muinaisskandinaavista < germaanisen kantakielen sanasta *halô

Ääntäminen

IPA: /ˈhaːlɪ/

Puola

Substantiivi

hali

yksikön genetiivi sanasta halo
yksikön datiivimuoto sanasta halo
yksikön lokatiivimuoto sanasta halo

Romania

Verbi

hali

(slangia, transitiivinen) hotkia, syödä ahnaasti

Turkki

Substantiivi

hali

yksikön akkusatiivimuoto sanasta hal
(taivutusmuoto) yksikön kolmannen persoonan possessiivimuoto sanasta hal

Unkari

Interjektio

hali

(puhekieltä) hei, moi