hako

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hako (1-D)[1]

  1. havupuun oksa, havu
    Hakoja tuotiin porraspieleen jalkojen pyyhkimiksi.
    Hakoja pienittiin kassaralla eläinten alusiksi ja havuhauteisiin.
  2. kuusen ranka
    Jou­lu­kuu­sis­ta teh­dyis­sä tu­rois­sa on kaksi puolta: "Ka­las­ta­jat eivät mie­lel­lään näkisi hakoja ran­noil­la" (Kaleva.fi)
  3. lieko
    Suossa ja rantavedessä haot odottavat raivaamista.
    Verkon mukana pintaan pöllähti lähes metrinen pituinen hakotukin tapainen möhkäle. (SS, "Jättikuha kuin hakotukki")

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑko/
  • tavutus: ha‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hako haot
genetiivi haon hakojen
partitiivi hakoa hakoja
akkusatiivi hako;
haon
haot
sisäpaikallissijat
inessiivi haossa haoissa
elatiivi haosta haoista
illatiivi hakoon hakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haolla haoilla
ablatiivi haolta haoilta
allatiivi haolle haoille
muut sijamuodot
essiivi hakona hakoina
translatiivi haoksi haoiksi
abessiivi haotta haoitta
instruktiivi haoin
komitatiivi hakoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hakokirves, kuusenhako

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hako Kielitoimiston sanakirjassa

Japani[muokkaa]

Latinisointi[muokkaa]

hako

  1. rōmaji-transkriptio sanasta はこ

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D