haketus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haketus (39)

  1. hakettaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑket̪us/
  • tavutus: ha‧ke‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haketus haketukset
genetiivi haketuksen haketusten
haketuksien
partitiivi haketusta haketuksia
akkusatiivi haketus;
haketuksen
haketukset
sisäpaikallissijat
inessiivi haketuksessa haketuksissa
elatiivi haketuksesta haketuksista
illatiivi haketukseen haketuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi haketuksella haketuksilla
ablatiivi haketukselta haketuksilta
allatiivi haketukselle haketuksille
muut sijamuodot
essiivi haketuksena haketuksina
translatiivi haketukseksi haketuksiksi
abessiivi haketuksetta haketuksitta
instruktiivi haketuksin
komitatiivi haketuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haketukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
haketus-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haketus Kielitoimiston sanakirjassa