hajotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hajotus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑjot̪us/
- tavutus: ha‧jo‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hajotus | hajotukset |
| genetiivi | hajotuksen | hajotusten hajotuksien |
| partitiivi | hajotusta | hajotuksia |
| akkusatiivi | hajotus; hajotuksen |
hajotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajotuksessa | hajotuksissa |
| elatiivi | hajotuksesta | hajotuksista |
| illatiivi | hajotukseen | hajotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajotuksella | hajotuksilla |
| ablatiivi | hajotukselta | hajotuksilta |
| allatiivi | hajotukselle | hajotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajotuksena | hajotuksina |
| translatiivi | hajotukseksi | hajotuksiksi |
| abessiivi | hajotuksetta | hajotuksitta |
| instruktiivi | – | hajotuksin |
| komitatiivi | – | hajotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hajotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hajotus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. hajottaminen
|