hajottaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hajottaja (10)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑjot̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ha‧jot‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hajottaja | hajottajat |
| genetiivi | hajottajan | hajottajien (hajottajain) |
| partitiivi | hajottajaa | hajottajia |
| akkusatiivi | hajottaja; hajottajan |
hajottajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajottajassa | hajottajissa |
| elatiivi | hajottajasta | hajottajista |
| illatiivi | hajottajaan | hajottajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajottajalla | hajottajilla |
| ablatiivi | hajottajalta | hajottajilta |
| allatiivi | hajottajalle | hajottajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajottajana | hajottajina |
| translatiivi | hajottajaksi | hajottajiksi |
| abessiivi | hajottajatta | hajottajitta |
| instruktiivi | – | hajottajin |
| komitatiivi | – | hajottajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hajottaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. eliö, joka hajottaa eloperäistä ainesta
|