hajoaminen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hajoaminen (38)

  1. hajalleen meneminen, pirstaleiksi meneminen, rikkoutuminen
    Tuhkan tuuleen hajoaminen on täydellistä.
    Korttitalon hajoaminen tapahtuu helposti, mutta yllättää lähes aina.
    Auton hajoaminen pilaa autoloman suurella varmuudella.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hajoaminen hajoamiset
genetiivi hajoamisen hajoamisten
hajoamisien
partitiivi hajoamista hajoamisia
akkusatiivi hajoaminen;
hajoamisen
hajoamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi hajoamisessa hajoamisissa
elatiivi hajoamisesta hajoamisista
illatiivi hajoamiseen hajoamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hajoamisella hajoamisilla
ablatiivi hajoamiselta hajoamisilta
allatiivi hajoamiselle hajoamisille
muut sijamuodot
essiivi hajoamisena
(hajoamisna)
hajoamisina
translatiivi hajoamiseksi hajoamisiksi
abessiivi hajoamisetta hajoamisitta
instruktiivi hajoamisin
komitatiivi hajoamisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hajoamise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hajoamis-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hajoaminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä hajota