haikeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haikeus (40)[1]

  1. se, että on haikea
  2. alakulo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑi̯keus/ tai /ˈhɑi̯keu̯s/
  • tavutus: hai‧ke‧us / hai‧keus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haikeus haikeudet
genetiivi haikeuden haikeuksien
partitiivi haikeutta haikeuksia
akkusatiivi haikeus;
haikeuden 		haikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi haikeudessa haikeuksissa
elatiivi haikeudesta haikeuksista
illatiivi haikeuteen haikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi haikeudella haikeuksilla
ablatiivi haikeudelta haikeuksilta
allatiivi haikeudelle haikeuksille
muut sijamuodot
essiivi haikeutena haikeuksina
translatiivi haikeudeksi haikeuksiksi
abessiivi haikeudetta haikeuksitta
instruktiivi – haikeuksin
komitatiivi – haikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haikeude-
vahva vartalo haikeute-
konsonantti-
vartalo 		haikeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan haikea vartalosta haike- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

1. se, että on haikea

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haikeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=haikeus&oldid=4167505”