haastava
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]haastava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haastaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haastava | haastavat |
| genetiivi | haastavan | haastavien (haastavain) |
| partitiivi | haastavaa | haastavia |
| akkusatiivi | haastava; haastavan |
haastavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haastavassa | haastavissa |
| elatiivi | haastavasta | haastavista |
| illatiivi | haastavaan | haastaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haastavalla | haastavilla |
| ablatiivi | haastavalta | haastavilta |
| allatiivi | haastavalle | haastaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haastavana | haastavina |
| translatiivi | haastavaksi | haastaviksi |
| abessiivi | haastavatta | haastavitta |
| instruktiivi | – | haastavin |
| komitatiivi | – | haastavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | haastava- | |
| vahva vartalo | haastava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- haastava Kielitoimiston sanakirjassa