haaska
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haaska (9)
- kuolleen eläimen raato, erityisesti kun sitä käytetään houkuttimena metsästyksessä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑːskɑ/
- tavutus: haas‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haaska | haaskat |
genetiivi | haaskan | haaskojen (haaskain) |
partitiivi | haaskaa | haaskoja |
akkusatiivi | haaska; haaskan |
haaskat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haaskassa | haaskoissa |
elatiivi | haaskasta | haaskoista |
illatiivi | haaskaan | haaskoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haaskalla | haaskoilla |
ablatiivi | haaskalta | haaskoilta |
allatiivi | haaskalle | haaskoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haaskana | haaskoina |
translatiivi | haaskaksi | haaskoiksi |
abessiivi | haaskatta | haaskoitta |
instruktiivi | – | haaskoin |
komitatiivi | – | haaskoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haaska- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: haaskaantua, haaskata, haaskautua
Yhdyssanat[muokkaa]
haaskaeläin, haaskalintu, haaskansyöjä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- haaska Kielitoimiston sanakirjassa