haaleneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haaleneminen (38)
- teonnimi verbistä haaleta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haaleneminen | haalenemiset |
| genetiivi | haalenemisen | haalenemisten haalenemisien |
| partitiivi | haalenemista | haalenemisia |
| akkusatiivi | haaleneminen; haalenemisen |
haalenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haalenemisessa | haalenemisissa |
| elatiivi | haalenemisesta | haalenemisista |
| illatiivi | haalenemiseen | haalenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haalenemisella | haalenemisilla |
| ablatiivi | haalenemiselta | haalenemisilta |
| allatiivi | haalenemiselle | haalenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haalenemisena (haalenemisna) |
haalenemisina |
| translatiivi | haalenemiseksi | haalenemisiksi |
| abessiivi | haalenemisetta | haalenemisitta |
| instruktiivi | – | haalenemisin |
| komitatiivi | – | haalenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haalenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haalenemis- | |