höyde
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- höyty, höytyvä, nöyhtä, haituva
- "Kasvin varsi oli hienon höyteen peittämä. Lumen höyteitä leijui ilmassa."
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhøy̯deˣ/
- tavutus: höy‧de
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | höyde | höyteet |
genetiivi | höyteen | höyteiden höyteitten |
partitiivi | höydettä | höyteitä |
akkusatiivi | höyde; höyteen |
höyteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | höyteessä | höyteissä |
elatiivi | höyteestä | höyteistä |
illatiivi | höyteeseen | höyteisiin höyteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | höyteellä | höyteillä |
ablatiivi | höyteeltä | höyteiltä |
allatiivi | höyteelle | höyteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | höyteenä | höyteinä |
translatiivi | höyteeksi | höyteiksi |
abessiivi | höyteettä | höyteittä |
instruktiivi | – | höytein |
komitatiivi | – | höyteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | höytee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
höydet- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- höyde Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-F