höyde

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

höyde (48-F)[1]

  1. höyty, höytyvä, nöyhtä, haituva
    "Kasvin varsi oli hienon höyteen peittämä. Lumen höyteitä leijui ilmassa."

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhøy̯deˣ/
  • tavutus: höy‧de

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi höyde höyteet
genetiivi höyteen höyteiden
höyteitten
partitiivi höydettä höyteitä
akkusatiivi höyde;
höyteen
höyteet
sisäpaikallissijat
inessiivi höyteessä höyteissä
elatiivi höyteestä höyteistä
illatiivi höyteeseen höyteisiin
höyteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi höyteellä höyteillä
ablatiivi höyteeltä höyteiltä
allatiivi höyteelle höyteille
muut sijamuodot
essiivi höyteenä höyteinä
translatiivi höyteeksi höyteiksi
abessiivi höyteettä höyteittä
instruktiivi höytein
komitatiivi höyteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo höytee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
höydet-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • höyde Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-F