hävikki
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (liiketaloustiede) tavaroiden todellisen määrän ja kirjanpidollisen määrän erotus, joka johtuu esim. laskuvirheistä, pilaantumisesta, näpistyksistä jne.
- Kauppamme hävikki oli viime vuonna suuri.
- se osuus, mikä menee hukkaan
- Kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan yhä enemmän: hävikki kasvaa vuosi vuodelta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhæʋikːi/
- tavutus: hä‧vik‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hävikki | hävikit |
| genetiivi | hävikin | hävikkien (hävikkein) |
| partitiivi | hävikkiä | hävikkejä |
| akkusatiivi | hävikki; hävikin |
hävikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hävikissä | hävikeissä |
| elatiivi | hävikistä | hävikeistä |
| illatiivi | hävikkiin | hävikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hävikillä | hävikeillä |
| ablatiivi | hävikiltä | hävikeiltä |
| allatiivi | hävikille | hävikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hävikkinä | hävikkeinä |
| translatiivi | hävikiksi | hävikeiksi |
| abessiivi | hävikittä | hävikeittä |
| instruktiivi | – | hävikein |
| komitatiivi | – | hävikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | häviki- | |
| vahva vartalo | hävikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. tavaroiden todellisen määrän ja kirjanpidollisen määrän erotus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hävikki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1159 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa