hävetä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhæʋet̪æˣ/
- tavutus: hä‧ve‧tä
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. tuntea häpeää jstk
|
|
Verbi[muokkaa]
hävetä
- (murteellinen) hävitä
- Pattijoki hävesi 2 - 0.
- Tuli kauhia häpiä ku hävesi käjenväännösä.
- Se rahamassi hävesi siinä nujutesa.
=Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hävetä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
hävetä
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hävettää
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hävettää
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hävettää
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.