härja

Katso myös: harja

Ruotsi

Verbi

härja (1)

1. raivota, hävittää, tuhota, riehua

Taivutus

Taivutus – härja
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	härjar [luo]	härjas
imperfekti	härjade	härjades
supiini	härjat	härjats
imperatiivi	härja	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: härja
• passiivin infinitiivi: härjas
• aktiivin part. prees: härjande [luo]
• passiivin part. prees: härjandes
• part. perf.: yl. härjad, n. härjat, määr./mon. härjade

Viro

Substantiivi

härja

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta härg