hämmästys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hämmästys (39)[1]

  1. hammästyneisyys
    Hämmästykseni oli melkoinen, kun seuraavana päivänä luin otsikot.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhæmːæst̪ys/
  • tavutus: häm‧mäs‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hämmästys hämmästykset
genetiivi hämmästyksen hämmästysten
hämmästyksien
partitiivi hämmästystä hämmästyksiä
akkusatiivi hämmästys;
hämmästyksen
hämmästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi hämmästyksessä hämmästyksissä
elatiivi hämmästyksestä hämmästyksistä
illatiivi hämmästykseen hämmästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hämmästyksellä hämmästyksillä
ablatiivi hämmästykseltä hämmästyksiltä
allatiivi hämmästykselle hämmästyksille
muut sijamuodot
essiivi hämmästyksenä hämmästyksinä
translatiivi hämmästykseksi hämmästyksiksi
abessiivi hämmästyksettä hämmästyksittä
instruktiivi hämmästyksin
komitatiivi hämmästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hämmästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hämmästys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä hämmästyä (hämmästy- + -s)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39