hämääminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hämääminen (38)
- teonnimi verbistä hämätä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hämääminen | hämäämiset |
| genetiivi | hämäämisen | hämäämisten hämäämisien |
| partitiivi | hämäämistä | hämäämisiä |
| akkusatiivi | hämääminen; hämäämisen |
hämäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hämäämisessä | hämäämisissä |
| elatiivi | hämäämisestä | hämäämisistä |
| illatiivi | hämäämiseen | hämäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hämäämisellä | hämäämisillä |
| ablatiivi | hämäämiseltä | hämäämisiltä |
| allatiivi | hämäämiselle | hämäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hämäämisenä (hämäämisnä) |
hämäämisinä |
| translatiivi | hämäämiseksi | hämäämisiksi |
| abessiivi | hämäämisettä | hämäämisittä |
| instruktiivi | – | hämäämisin |
| komitatiivi | – | hämäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hämäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hämäämis- | |