häätö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häätö (1-F)[1]

  1. viranomaisen täytäntöönpanotoimenpide, jolla vuokralainen tai muu toisen omistamaa kiinteistöä tai huoneistoa hallitseva pakotetaan muuttamaan pois
    Häätö voidaan panna toimeen mm. silloin kun vuokralainen kieltäytyy kehotuksen saatuaan muuttamaan pois vuokra-ajan jälkeen tai irtisanomisajan jälkeen irtisanomisajan päätyttyä taikka jättää vuokranmaksun määräaikana suorittamattaa.
    Häätö pyritään hoitamaan hallitusti niin, ettei asukas jää tyhjän päälle.
  2. (arkikieltä) pois ajaminen; käsky poistua paikalta
    Hän sai kyllä nopeasti häädön sieltä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhæːt̪ø/
  • tavutus: hää‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häätö häädöt
genetiivi häädön häätöjen
partitiivi häätöä häätöjä
akkusatiivi häätö;
häädön
häädöt
sisäpaikallissijat
inessiivi häädössä häädöissä
elatiivi häädöstä häädöistä
illatiivi häätöön häätöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häädöllä häädöillä
ablatiivi häädöltä häädöiltä
allatiivi häädölle häädöille
muut sijamuodot
essiivi häätönä häätöinä
translatiivi häädöksi häädöiksi
abessiivi häädöttä häädöittä
instruktiivi häädöin
komitatiivi häätöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo häädö-
vahva vartalo häätö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

häätömääräys, häätöpäätös, madonhäätö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F