guelfi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
guelfi (6)
- erään keskiaikaisen italialaisen puolueen jäsen, joka tuki paavia keisaria ja hänen kannattajiaan, ghibelliinejä, vastaan
- Muutamana aamupäivänä Toukokuun alussa ratsasti Roman läheisyydessä siro, vielä aivan nuori mies pitkin erästä pohjaisesta päin Romaan vievää tietä – –. Ritarilla oli yllänsä musta takki, vuorattu tumman punaisella silkkivaatteella ja päässä liputon sametti lakki, jossa vasemmalla puolen oli Strutsin höyhen, Ghibellinien tunnusmerkki; Guelfit kantoivat nimittäin aina höyhenen oikealla puolen.[1]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | guelfi | guelfit |
| genetiivi | guelfin | guelfien guelfeiden guelfeitten |
| partitiivi | guelfia | guelfeita guelfeja |
| akkusatiivi | guelfi; guelfin |
guelfit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | guelfissa | guelfeissa |
| elatiivi | guelfista | guelfeista |
| illatiivi | guelfiin | guelfeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | guelfilla | guelfeilla |
| ablatiivi | guelfilta | guelfeilta |
| allatiivi | guelfille | guelfeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | guelfina | guelfeina |
| translatiivi | guelfiksi | guelfeiksi |
| abessiivi | guelfitta | guelfeitta |
| instruktiivi | – | guelfein |
| komitatiivi | – | guelfeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | guelfi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Schüching, Levin (suom. tuntematon). Lutherus Romassa. Kyläkirjaston kuvalehti. Tammikuu 1878 (Digitoituna): s. 6