gruva

Ruotsi

Substantiivi

gruva yl. (1) (yks. määr. gruvan [luo], mon. epämäär. gruvor [luo], mon. määr. gruvorna [luo])

1. kaivos

Verbi

gruva (1)

1. refl.: gruva sig olla huolissaan, pelätä
2. refl.: gruva sig surra, murehtia

Taivutus

Taivutus – gruva
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	gruvar[luo]	–
imperfekti	gruvade	–
supiini	gruvat	–
imperatiivi	gruva	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: gruva
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: gruvande[luo]
• passiivin part. prees: –
• part. perf.: