gravitaatio

Suomi

Substantiivi

gravitaatio (3)

1. (fysiikka) gravitaatiovuorovaikutus; yksi luonnon neljästä perusvuorovaikutuksesta, helposti havaittava luonnonilmiö, joka vaikuttaa massallisten kappaleiden välillä, vetää kaikkia massallisia kappaleita toisiaan kohti, mutta tieteen heikoimmin perusvuorovaikutuksista ymmärtämä

   Kappaleiden välisen gravitaatiovuorovaikutuksen voidaan ajatella syntyvän siten, että kappale M₁ luo ympärilleen gravitaatiokentän, joka kohdistaa kentässä olevaan kappaleeseen M₂ gravitaatiovoiman.

Ääntäminen

• IPA: /ˈgrɑʋiˌt̪ɑːt̪io/
• tavutus: gra‧vi‧taa‧ti‧o

Etymologia

• latinan sanasta gravitatio

Käännökset

1. yksi neljästä perusvuorovaikutuksesta

englanti: gravitation ranska: gravitation f. ruotsi: gravitation

saksa: Gravitation n. turkki: kütleçekim

Liittyvät sanat

• gravaatio
• gravimetri
• graviteetti
• vetovoima
• putoamisliike

Synonyymit

• painovoima

Vieruskäsitteet

• sähkömagnetismi, vahva vuorovaikutus, heikko vuorovaikutus

Yhdyssanat

gravitaatioaalto, gravitaatiokenttä, gravitaatiolaki, gravitaatiolinssi, gravitaatiosäteily, gravitaatiovakio, gravitaatiovoima

Aiheesta muualla

• gravitaatio Kielitoimiston sanakirjassa