grappa

Suomi

Substantiivi

grappa (9-B)

1. viinin puristusjäämistä tislattu italialainen viina, jonka alkoholipitoisuus on 37,5–60 tilavuusprosenttia

Etymologia

italian kielestä

Käännökset

1. viinin puristusjäämistä tislattu italialainen viina

englanti: grappa ruotsi: grappa

saksa: Grappa m./f.

Aiheesta muualla

• grappa Kielitoimiston sanakirjassa