gotiviti

Serbia

Verbi

gotíviti (kyrillinen готивити) (yks. 1. gòtīvīm) (imperfektiivinen)

1. (slangia) pitää, tykätä

Taivutus

  Näytä/piilota taivutustaulukko

Preesensin adverbi Passiivin partisiipin perfekti Gerundi gotiveći – gotivljenje Aikamuoto Yksikkö Monikko 1. pers. 2. pers. 3. pers. 1. pers. 2. pers. 3. pers. Preesens gotivim gotiviš gotivi gotivimo gotivite gotive Imperatiivi – gotivi – gotivimo gotivite – Aktiivin partisiipin perfekti gotivio m. gotivila f. gotivilo n. gotivili m. gotivile f. gotivila n.

Aiheesta muualla

• Николић, Мирослав (2011): gotiviti, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 204