geometria
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
- (matematiikka, geometria) matematiikan osa-alue, joka tutkii kuvioita ja kappaleita sekä niiden ominaisuuksia
- (matematiikka) tietynlainen geometrinen järjestelmä, epäeuklidinen geometria
- kappaleen muoto ja sen rakenne
- Tämän auton geometria on aerodynamiikan kannalta erinomainen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈgeoˌmet̪riɑ/
- tavutus: ge‧o‧met‧ri‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | geometria | geometriat |
| genetiivi | geometrian | geometrioiden geometrioitten (geometriain) |
| partitiivi | geometriaa | geometrioita |
| akkusatiivi | geometria; geometrian |
geometriat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | geometriassa | geometrioissa |
| elatiivi | geometriasta | geometrioista |
| illatiivi | geometriaan | geometrioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | geometrialla | geometrioilla |
| ablatiivi | geometrialta | geometrioilta |
| allatiivi | geometrialle | geometrioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | geometriana | geometrioina |
| translatiivi | geometriaksi | geometrioiksi |
| abessiivi | geometriatta | geometrioitta |
| instruktiivi | – | geometrioin |
| komitatiivi | – | geometrioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | geometria- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]muinaiskreikan γῆ (gē, “maa”) + μετρέω (metréō, “mitata, laskea”)
Käännökset
[muokkaa]1. matematiikan osa-alue, joka tutkii kuvioita ja kappaleita sekä niiden ominaisuuksia
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- geometria Kielitoimiston sanakirjassa
Unkari
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]geometria
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12