fuuga
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]fuuga (10)
- (musiikki) sävellys jonka aiheet kertautuvat eri äänissä
- (psykiatria) dissosiatiivinen pakkovaellus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈfuːɡɑ/
- tavutus: fuu‧ga
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fuuga | fuugat |
| genetiivi | fuugan | fuugien (fuugain) |
| partitiivi | fuugaa | fuugia |
| akkusatiivi | fuuga; fuugan |
fuugat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fuugassa | fuugissa |
| elatiivi | fuugasta | fuugista |
| illatiivi | fuugaan | fuugiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fuugalla | fuugilla |
| ablatiivi | fuugalta | fuugilta |
| allatiivi | fuugalle | fuugille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fuugana | fuugina |
| translatiivi | fuugaksi | fuugiksi |
| abessiivi | fuugatta | fuugitta |
| instruktiivi | – | fuugin |
| komitatiivi | – | fuugine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fuuga- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- fuuga Kielitoimiston sanakirjassa