furcă

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei furci
määräinen	furcii
monikko	unor furci
määräinen	furcilor

furcă f. (määräinen: furca, monikko: furci, määräinen: furcile)

1. hanko, heinähanko; talikko
2. hirsipuu
3. kaksihaarainen tukipylväs
4. tienhaara

Etymologia

• latinan furca, vrt. italian/katalaanin/portugalin forca, ranskan fourche, espanjan horca

Liittyvät sanat

• furculiţă