fonesteemi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pirskua – pirskahtaa – piristä – pirauttaa – pirteä – pirtsakka

Sanojen fonesteemi on lihavoitu. Fonesteemille on tyypillistä varioivuus.

fonesteemi (5)

  1. (kielitiede) ekspressiivi]johdosten pohjana toimiva äänteellinen vartalonaines, joka ei esiinny vapaana morfeemina

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fonesteemi fonesteemit
genetiivi fonesteemin fonesteemien
(fonesteemein)
partitiivi fonesteemia fonesteemeja
akkusatiivi fonesteemi;
fonesteemin
fonesteemit
sisäpaikallissijat
inessiivi fonesteemissa fonesteemeissa
elatiivi fonesteemista fonesteemeista
illatiivi fonesteemiin fonesteemeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi fonesteemilla fonesteemeilla
ablatiivi fonesteemilta fonesteemeilta
allatiivi fonesteemille fonesteemeille
muut sijamuodot
essiivi fonesteemina fonesteemeina
translatiivi fonesteemiksi fonesteemeiksi
abessiivi fonesteemitta fonesteemeitta
instruktiivi fonesteemein
komitatiivi fonesteemeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fonesteemi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Vesa Koivisto. Suomen sanojen rakenne. Suomalaisen kirjallisuuden seura: Helsinki. ISBN 978-952-222-425-6: s. 197–198