fonesteemi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pirskua – pirskahtaa – piristä – pirauttaa – pirteä – pirtsakka
fonesteemi (5)
- (kielitiede) ekspressiivi]johdosten pohjana toimiva äänteellinen vartalonaines, joka ei esiinny vapaana morfeemina
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | fonesteemi | fonesteemit |
genetiivi | fonesteemin | fonesteemien (fonesteemein) |
partitiivi | fonesteemia | fonesteemeja |
akkusatiivi | fonesteemi; fonesteemin |
fonesteemit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | fonesteemissa | fonesteemeissa |
elatiivi | fonesteemista | fonesteemeista |
illatiivi | fonesteemiin | fonesteemeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | fonesteemilla | fonesteemeilla |
ablatiivi | fonesteemilta | fonesteemeilta |
allatiivi | fonesteemille | fonesteemeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | fonesteemina | fonesteemeina |
translatiivi | fonesteemiksi | fonesteemeiksi |
abessiivi | fonesteemitta | fonesteemeitta |
instruktiivi | – | fonesteemein |
komitatiivi | – | fonesteemeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | fonesteemi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. ekspressiivijohdosten pohjana toimiva äänteellinen vartalonaines, joka ei esiinny vapaan morfeemina
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- fonesteemi Tieteen termipankissa
Lähteet[muokkaa]
- Vesa Koivisto. Suomen sanojen rakenne. Suomalaisen kirjallisuuden seura: Helsinki. ISBN 978-952-222-425-6: s. 197–198