flirttailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

flirttailu (2)

  1. flirttaileminen
  2. (kuvaannollisesti) jonkin aiheen parissa puuhailu tai aiheen väläyttely
    Perussuomalaisten nuorten räikeä fasismilla flirttailu on ihmisarvon vastaista ja siksi kieltäydymme yhteistyöstä heidän kanssaan kunnes he irtisanoutuvat fasismista (SYL, kansanuutiset.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈflirt̪ːɑi̯lu/
  • tavutus: flirt‧tai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi flirttailu flirttailut
genetiivi flirttailun flirttailujen
flirttailuiden
flirttailuitten
partitiivi flirttailua flirttailuita
flirttailuja
akkusatiivi flirttailu;
flirttailun
flirttailut
sisäpaikallissijat
inessiivi flirttailussa flirttailuissa
elatiivi flirttailusta flirttailuista
illatiivi flirttailuun flirttailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi flirttailulla flirttailuilla
ablatiivi flirttailulta flirttailuilta
allatiivi flirttailulle flirttailuille
muut sijamuodot
essiivi flirttailuna flirttailuina
translatiivi flirttailuksi flirttailuiksi
abessiivi flirttailutta flirttailuitta
instruktiivi flirttailuin
komitatiivi flirttailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo flirttailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]