fiilis

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

fiilis (39) (käytetään yleensä monikossa)

  1. (arkikieltä, slangia) mieli, tunne, tuntemus
    Kaamos saa fiilikseni madaltumaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈfiːlis/
  • tavutus: fii‧lis

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fiilis fiilikset
genetiivi fiiliksen fiilisten
fiiliksien
partitiivi fiilistä fiiliksiä
akkusatiivi fiilis;
fiiliksen
fiilikset
sisäpaikallissijat
inessiivi fiiliksessä fiiliksissä
elatiivi fiiliksestä fiiliksistä
illatiivi fiilikseen fiiliksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi fiiliksellä fiiliksillä
ablatiivi fiilikseltä fiiliksiltä
allatiivi fiilikselle fiiliksille
muut sijamuodot
essiivi fiiliksenä fiiliksinä
translatiivi fiilikseksi fiiliksiksi
abessiivi fiiliksettä fiiliksittä
instruktiivi fiiliksin
komitatiivi fiiliksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fiilikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
fiilis-

Etymologia[muokkaa]

englantilainen laina[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • fiilis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.