faryngalisaatio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

faryngalisaatio (3)

  1. (fonetiikka) konsonantin ääntäminen siten, että kielen juuren avulla tehdään kapeikko nielun takaseinän kohdalle, jolloin siihen tulee [​ɑ​]-mainen piirre

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi faryngalisaatio faryngalisaatiot
genetiivi faryngalisaation faryngalisaatioiden
faryngalisaatioitten
partitiivi faryngalisaatiota faryngalisaatioita
akkusatiivi faryngalisaatio;
faryngalisaation
faryngalisaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi faryngalisaatiossa faryngalisaatioissa
elatiivi faryngalisaatiosta faryngalisaatioista
illatiivi faryngalisaatioon faryngalisaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi faryngalisaatiolla faryngalisaatioilla
ablatiivi faryngalisaatiolta faryngalisaatioilta
allatiivi faryngalisaatiolle faryngalisaatioille
muut sijamuodot
essiivi faryngalisaationa faryngalisaatioina
translatiivi faryngalisaatioksi faryngalisaatioiksi
abessiivi faryngalisaatiotta faryngalisaatioitta
instruktiivi faryngalisaatioin
komitatiivi faryngalisaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo faryngalisaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 107. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.