faija

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

faija (9)

  1. (murteellinen) isä; vanha mies; aviomies, perheenpää[1]
  2. (slangia) isä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈfɑijːɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi faija faijat
genetiivi faijan faijojen
(faijain)
partitiivi faijaa faijoja
akkusatiivi faija;
faijan
faijat
sisäpaikallissijat
inessiivi faijassa faijoissa
elatiivi faijasta faijoista
illatiivi faijaan faijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi faijalla faijoilla
ablatiivi faijalta faijoilta
allatiivi faijalle faijoille
muut sijamuodot
essiivi faijana faijoina
translatiivi faijaksi faijoiksi
abessiivi faijatta faijoitta
instruktiivi faijoin
komitatiivi faijoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

suomen ruotsalaismurteiden faja (faje, faijä, faiju) < deminutiivisia muotoja sanasta far[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • faija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Heikki Hurtta: Onko faija teillä kundina? Kielikello, 2014, nro 4. Artikkelin verkkoversio.