existera

Ranska

Verbi

existera

1. (taivutusmuoto) indikatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä exister

Ruotsi

Verbi

existera (1)

1. olla olemassa, olla

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	existerar [luo]	–
imperfekti	existerade [luo]	–
supiini	existerat [luo]	–
imperatiivi	existera	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: existera
• passiivin infinitiivi: –
• partisiipin preesens: existerande[luo]
• partisiipin perfekti: –

Aiheesta muualla

• existera Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• existera Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)