euforia

Suomi

euforia (12)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	euforia	euforiat
genetiivi	euforian	euforioiden euforioitten (euforiain)
partitiivi	euforiaa	euforioita
akkusatiivi	euforia; euforian	euforiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	euforiassa	euforioissa
elatiivi	euforiasta	euforioista
illatiivi	euforiaan	euforioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	euforialla	euforioilla
ablatiivi	euforialta	euforioilta
allatiivi	euforialle	euforioille
muut sijamuodot
essiivi	euforiana	euforioina
translatiivi	euforiaksi	euforioiksi
abessiivi	euforiatta	euforioitta
instruktiivi	–	euforioin
komitatiivi	–	euforioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	euforia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

<< muinaiskreikan sanasta εὐφορίᾱ (euforía), joka on johdos sanasta εὔφορος (eúforos), joka koostuu etuliitteestä εὐ- (eũ-) ’hyvä’ ja johdoksesta verbistä férō ’kantaa’^[1]

1. sairaalloinen tai keinotekoisesti aikaansaatu hyvänolontunne

euforia (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

euforia

euforia (suku puuttuu)

↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”euforia”.