etuus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

etuus (40)[1]

  1. rahallinen etu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etuus etuudet
genetiivi etuuden etuuksien
partitiivi etuutta etuuksia
akkusatiivi etuus; etuuden etuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi etuudessa etuuksissa
elatiivi etuudesta etuuksista
illatiivi etuuteen etuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi etuudella etuuksilla
ablatiivi etuudelta etuuksilta
allatiivi etuudelle etuuksille
muut sijamuodot
essiivi etuutena etuuksina
translatiivi etuudeksi etuuksiksi
abessiivi etuudetta etuuksitta
instruktiivi etuuksin
komitatiivi etuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan etu vartalosta et- ja suffiksista -uus; Reinhold von Beckerin 1830-luvulla käyttöön ottama uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • etuus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40
  2. Kielikello 4/2015, s. 22.